Kesämökin remontointi

Suomalaiset ovat kesämökkikansaa. Vuonna 2016 Suomessa oli tilastokeskuksen mukaan yli puoli miljoonaa kesämökkiä. Mökkejä on runsaasti ja niin on myös erilaisia rakennusratkaisuja. Osa kesämökeistä on moderneja hirsihuviloita, mutta mökkien joukossa on myös runsaasti hieman vanhempia puurakennuksia, jotka ovat saattaneet olla aiemmin asuinkäytössä. Tällaisissa varsinkin 1960- ja 1970-luvuilla valmistetuissa mökeissä alkaa olla tiettyjä ongelmia, jotka toistuvat usean mökin kohdalla. Tyypillisesti mökki saattaa istua paikallaan hieman vinossa, sen seinät saattavat olla kastuneet tai katto olla vuotava. Vaikka alkutilanne saattaa joskus tuntua tuskaiselta, on näissäkin tapauksissa kuitenkin vielä paljon tehtävissä olevia asioita, mutta ennen korjauspäätöksen tekemistä kannattaa kuitenkin selvittää perinpohjaisesti rakennuksen kokonaiskunto, että selviää, onko sen korjaaminen kannattavaa tai ylipäätään edes mahdollista.

Vinossa olevan mökin suoristaminen

Usein näissä vanhemmissa mökkirakennuksissa on alapohjaratkaisuna puurakenteinen rossipohja, joka on rakennuttu pilarien varaan. Vaikka pilarit on tavallisesti pyritty kaivamaan riittävän syvälle, on pilarikuopan pohjalle jäänyt maakerroksia, jotka ovat ajan saatossa painuneet epätasaisesti ja aiheuttaneet perustusten pettämisen. Perustusten vinksahtaminen vääntää pahimmillaan myös seinän ja kattorakenteen vinoon.

Huonokuntoiset ja painuneet pilarit on uusittava kokonaan. Ensin on tehtävä korjaussuunnitelma, jonka jälkeen painuneen ja vinon pilarin viereen valetaan uusi. Tarvittaessa on rakennettava väliaikainen puupilarituenta ja purettava vanha pilari pois ennen uuden rakentamista, ellei pilarien paikkoja voi vaihtaa.

Pilaria varten kaivettava kuoppa on tehtävä kantavaan syvyyteen. Kuoppaan valetaan vielä antura, että rakennuksen painokuorma jakaantuu tasaisemmin. Mikäli maaperässä on huono kantavuus, voidaan asentaa vielä kierrepaaluista tehty lisätuenta, joka valetaan myös kiinni anturaan. Anturan päälle voidaan asentaa pilarielementti tai tehdä uusi pilari valamalla tai harkoista muuraamalla. Yleensä pilarirakenteisen mökin alapohja ei aiheuta ongelmia, koska se on hyvin tuulettuva alta päin. Tarvittaessa rakenteen alapintaan voi lisätä lämmöneristystä, jos alla on tarpeeksi työskentelytilaa.

Seinien kuivaaminen ja tiivistäminen

1960- ja 1970-luvuilla käytettiin mökkirakennuksissa tyypillisesti noin kymmensenttistä höylähirttä ulkoseinärakenteena. Yleinen vaihtoehto oli myös tolpparunkoinen puuseinä, joka eristettiin mineraalivillalla. Koska tolpparunkoisten seinien ulkoverhouksen taustalla ei ollut tuuletusrakoa, on tällainen seinä herkkä kosteusvaurioille.

Tolpparunkoista seinää remontoidessa rakennetaan ulkoverhouslaudoituksen taakse tuuletusrako. Seinän vanhat pilaantuneet eristeet uusitaan ja seiniin tehdään tavallisesti viiden senttimetrin vahvuinen lisäeristys, jonka pintaan asennetaan tuulensuojalevyt.

Höylähirsiseinien ongelmana on tavallisesti ilman vuotaminen nurkista ja saumoista. Jos mökkiä käytetään vain kesäisin, siitä ei ole haittaa, mutta toistuvaa talvikäyttöä varten seiniin on asennettava lisäeristeet. Ulkopuolisena eristeenä voi käyttää esimerkiksi mineraalivillaa viiden senttimetrin paksuudelta. Villan jälkeen asennetaan tuulensuojalevy ja seinärakenteeseen jätetään tuuletusrako kosteuden poistumista varten.

Vuotavan katon kunnostaminen

Jos mökkirakennus on peräisin 1960-luvulta, on hyvin todennäköistä, että sen kattomateriaalina on sirotepintainen kattohuopa, joka oli hyvin tuolloin tavanomainen vaihtoehto vesikatteeksi. Kattohuopa kiinnitettiin tavallisesti kolmiorimoilla. Vuosikymmenten aikana katteen päälle saattaa olla jossain vaiheessa lisätty jo toinenkin huopakerros, ja ellei kattoa ole sen kummemmin vielä remontoitu, on kattoremontti hyvin todennäköisesti edessä.

1970-luvulla kattorakenteissa alkoivat yleistyä palahuopakatteet sekä liimalla kiinnitettävät tiivissaumakatteet. Myöhemmin kuvioihin alkoivat tulla myös kuitusementtikatteet sekä profiloidut peltikatteet. Ongelmia tällaisissa kattoratkaisuissa aiheuttavat tavallisimmin huono alusrakenteen ja läpivientien toteutus ja liian loiva kattomuoto. Tyypillinen ongelma katoissa on materiaalista riippumatta heikko tuuletus lämmöneristeen ja vesikatteen välissä.

Joskus kattoremontista voi selvitä pelkällä vesikatteen uusimisella. Huonot katemateriaalit on aina poistettava ja pilaantuneet lämmöneristeet uusittava. Uudeksi katemateriaaliksi voi valita tiivissaumaisen huopakatteen tai konesaumatun peltikatteen. Tiilikatteen soveltuvuutta taas pitää ennen valintapäätöstä harkita tarkoin sen lisäämän painon vuoksi.